torstai 28. toukokuuta 2015

Pikkuvaatetta, osa 2

56 senttiset vaatteet ovat tässä kuvakimarassa esillä. Ensin muutama yöhaalari, jos vaikka se edellisen postauksen unipussi ei ookkaan hyvä juttu.



56 cm kokoisia olen tehnyt jopa muutaman setin. Vau! 



Lisäksi tilkkulaatikon syövereistä on löytynyt ihana kangas näille housuille, mutta varmaan tämä tarvis kaverikseen jonkun vähän rauhallisemman bodyn..


..kun nämä alla olevatkin on kaikki kohtalaisen kirjavia..

On Sausage Dogia..


On valekietaisua.. (tuo päällimmäinen raita on Noshin ribbiä, ja on muuten aivan ihanan tuntuinen kangas!)


SK 5-6/2015 oli Noshin housukaava, jota piti myöskin testata tilkkuihin. Hauskan mallisia housuja, mutta nuo kaksi tummempaa on kyllä niin nafteilla lahkeilla että saapa nähdä.. Musta resori loppui kesken, siinä syy. 


Ehkä näillä selvitään, ehkä ei. Tätä kokoluokkaa olikin jo enemmän saatujen läjässäkin. 62 senttiset ovatkin sitten isoimpia mitä olen tehnyt. Paitsi muutama jumppis, mitkä vilahtavat tuolla ylempänä yhden kuvan nurkassa (Ikasyrin turkoosi sydän ja Verson mustavalkoinen kangas), Olivat niin valtavan kokoisia että en tiedä milloin lie asettuvat päälle. Esitellään niitä sitten tarkemmin kun koko selviää :D . 

Pikkuvaatetta, osa 1

Joku saattoi huomatakkin, että pidin vuoden pituisen tauon blogista. Ihan vahingossa, ja laiskuuttani. Ommellut olen, niin isompaa kuin pienempääkin vaatetta ja muutakin. Tässä nyt kuitenkin sitä pienempää, osittain itselle muistiinkin.

Kokoluokka kaikissa on n. 50 cm, kaavat on lähtöisin Ottobrelta, joita olen sitten vaihtelevasti muokannut.


Kietaisubodyt, tähtikankaat muistaakseni kankaiden yönä ostettu Tyyne-Esteriltä.

'
Keskimmäinen Sausage Dog ja ylempi ja alempi Bert, jonka olen muuttanut olkanepilliseksi. Kankaat tilkkulootasta. 


Tilkkulootasta tuli myös nämä kirjavat valekietaisubodyt. 


Kisuliinin kaavaa ja kaveria konsultoiden syntyi tämä unipussi. 

Housuja en näin pienessä koossa tehnyt ollenkaan, kun inhoan haarakiilan ompelua, ja sukkahousuja ja puolipotkareita on tullut tuttavilta riittävästi. Uutta tulokkaalle on tarvinnutkin ostaa aika vähän. 

maanantai 25. toukokuuta 2015

Huppari alavaralla

Vetoketjuhuppari alavaralla, se on kuulemma haastava kun hyvä blogi katosi netin syövereistä. Muutaman hupparin sillä ohjeella tein, ja koska se iskostui päähän kohtuullisen hyvin, päätin ottaa muutaman kuvan tekovaiheista, Sattumalta mulla oli kesken yksi pieni huppari, koko 104/110 cm.

Eli ommellaan se huppari tälle mallille, ja silitetään tarvittaessa vetoketjureunaan tukikangas (eli joustaville kankaille ainakin).

Leikataan alavara. Minä leikkaan laiskuuttani ensin sen n. 10 cm suikaleena, johon kiinnitän tukikankaan. 


Alavaran leikkaan pitkittäissuunnassa kahtia sitten kun siinä on tukikangaskin kiinni, helpompaa kuin kahden kapean soiron käsittely.


Saumuroidaan hupparista vetoketjureuna (oikeastaan aloin miettimään että miksi?, mutta teen niin kuitenkin, varmaan siksi kun aina en alavaroja jaksa laittaa) ja alavaroista toiset reunat. 

Leikataan sopivan pituuinen resori

Resori kiinnitetään hupparin noin 5 cm matkalta tuosta vetoketjureunasta keskelle päin. (eli tuonne saksen kärkien kohdille) 

Eli sen ompelun jälkeen näyttää tältä: 

Sitten alavarat paikoilleen. Tässä katson että ne saumuroidut reunat tulee keskelle, ja ulkoreunaan huolittelematon laita. 

Vetoketjun ompelun tärkein vaihe. Huijataan lapsi laittamaan oikean väriset langat ompelukoneeseen:

JES! Mää osasin!!!

Neulataan vetoketju paikoilleen. Käytän poikittain apuneuloja merkkaamaan mm. resorin puolivälin, resorin ja hupparikankaan sauman ja pääntien kohdan. Nuo joustavat kun on tosiaan joustavia toisinaan tukikankaasta huolimatta.. 


Vetoketjun ompelussa tarkista, että resorin ja hupparikankaan väliset saumanvarat kääntyy hupparikankaan puolelle. 

Sitten sen toisen puolen ompeluun. Tässä näkyy nuo poikittaiset apunuppineulat, joiden avulla vetoketjun kohdistaminen on melkeinpä helppoa. 




Nyt kun toinenkin puoli vetoketjusta on kiinnitetty, huppari näyttää tältä. Nyt voi vielä helposti korjata, jos vetoketju ei olekkaan paikoillaan niin kuin pitäisi. 


Jos tulos oli hyvä, on aika kiinnittää alavarat. Eli alavara käännetään vetoketjun päälle siten että kankaiden oikeat puolet ovat vastakkain, vetskari jää väliin. Nuppineuloilla kiinni, ja tarkista tässäkin että saumanvarat resorin ja alavaran kiinnituskohdasta kääntyy alavaran puolelle. 



Nyt on enää resorin kiinnitys, niin tämä osuus alkaa olla valmis. Vetoketjun voi halutessaan tikata vielä tuosta reunasta, mutta minä en tässä ainakaan vielä sitä tikkaa, silitys riittää. 

Käännetään resori oikein paikoilleen, neulotetaan kiinni hupparikankaaseen ja ommellaan resori helmaan paikoilleen. 


Kas näin: 
Minä joudun käyttämään ompelukonetta apuna, kun saumuri on niin kankea etten pääse sillä tarpeeksi lähelle tuota alussa ommeltua viiden sentin pätkää. Monesti olen miettinyt, auttaisiko jos sitä ompelisi kiinni pitemmän matkaa, mutta en ole vielä muistanut kokeilla. 


Ja siinäpä se, vetoketjuhuppari alavaralla. Helmaresoria en ymmärtänyt asetella kuvaan nätisti, joten aaltoilu johtuu vain siitä. Senkin voisi tikata jos viitsisi..

Ilman huppua tosin. Syystä että tämä on myös avunhuuto. Yksi pieni poika jää ilman synttärilahjahupparia, jos joku ei kätköistään löydä hupun verran tuota mustaa ullakon aarretta ja halua sitä väen vängällä mulle myydä :D . 

Jos sen kankaan jostakin saan, lupaan tehdä tähän vuoritetun hupun, ja tehdä ohjeen loppuun. 

 Muutamia tärkeitä huomioita: 
Varo nuppineuloja. Ne pistää joka kerta, ihan vaan piruuttaan. 
Muista sekoittaa ruokia välillä. Meillä oli vähän palanutta kastiketta tänään.. 
Älä syvenny liikaa, saatat luvata lapsille epähuomiossa vaikka ja mitä ;)