tiistai 27. elokuuta 2013

Siitä piti tulla huppari

Ihastuin valtavasti Pehemiän ja Majapuun raitaneulokseen. Siihen yhteen, pinkki-harmaaseen. Sitä oli pakko saada. Siitä oli visiokin. Kaavakin oli kun kaikki sitä oli kehuneet. Joka tyypin kaavakirja II oli kirjastosta lainassa, viimeisenä lainapäivänä piirsin hätäpaniikissa kaavan hupparin kaavan, otin ämmän ja ällän varuilta. 

Ajattelin että L on hyvä. Ei liian tiukka. Olin kuitenkin fiksu, ainakin omasta mielestäni ja mittasin rinnan ympäryksen ja totesin että M riittää oikein hyvin. 

Kasasin hupparin huppua ja vetskaria vaille valmiiksi, se oli järkyttävä teltta. Kaava on ihan tautisen suuri! Iski ongelma, en tiennyt mitä tekisin. Siispä hurautin äidin luo, ratkottiin ja leikattiin huppari uuteen uskoon. Samalla päätin, että ihana sydänneulos saa näkyä enemmänkin kuin taskun suissa. Huppu muuttui pystykaulukseksi. 


Pitkä, lämmin, ihana. Ei siitä muuta voi sanoa. Tällä tarkenee jahka ilmat taas viilenee. On mukava työvaate toimistolle. 


Tämän kohdalla ei enää ole kyse Joka tyypin kaavakirjan kaavasta, vaan sen suuresta muunnoksesta. Materiaalit löytyivät Pehemiältä, paitsi vetskarin ostin paikallisesta kangaskaupasta. 

***
Bloggaaminen kärsi inflaation kun koulu ja päiväkoti tuli ohjelmaan parin vuoden tauon jälkeen. Pieniä ompeluvieroitusoireita on, mutta mieluummin nautin noiden muksujen seurasta kuitenkin. Joskus vähän tympii, kun sen kerran kun on aikaa ommella, iskee joku älytön ongelma jota ei saa itse ratkottua. Kärsimättömyys on toinen nimeni..



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti