perjantai 26. heinäkuuta 2013

Aarteita aarteita..

Olen tonkinut äidin ja tädin verhovarastot, ja löytänyt muutamia mukavia kankaanpaloja. Nyt äiskä pääsi yllättämään, toi laatikollisen kankaita ja oli tosiaan sisäistänyt loistavasti sen mistä innostun. 


Puuvillaa molemmat vihreät ja iso punavalkoinen pala. Isompi vihreä on Kaarina Kellomäen suunnittelema Tropiikki ja punavalkoinen Berit Rajalinin Ruukku jota oli kaksi verhoa, molemmat E. Heleniuksen valmistamia. Loput trikoota, ihana siksak, kukkatrikoo ja tuo vihreä raita. Keskimmäinen on jotain tekokuitua, siitä on montakin visiota, saa nähdä uskallanko ommella niistä mitään..

Niin, pojille piti ommella shortsit, kun helteet yllättäen palasivat. En kuitenkaan tuommosen aarreyllätyksen jälkeen innostunut yksivärisistä shortseista, joten tartuin tuohon vihreään trikooseen. Pojat saivat hihattomat paidat Ottobren ilmaiskaavaa mukaillen. 



sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Hassuja eläinplaneettoja

Hassuja eläinplaneettoja, tuumi esikoinen kun paidan näki. Oli renkaat ja kaikki, tai käsiähän ne on. Hienoksikin kehui paitaa, kun kuuli että se on pikkuveljelle. Pikkuveli taas tuumi että ei kiitos. Juurikin noilla sanoilla. Kohtelias sentään, kun äitinsä ompelukset tyrmää..

Ja minä kun tosiaan luulin että tämä kangas nyt ainakin kohta viisivuotiaalle olisi kelvannut. Mitäpä äiti voi lapsensa mielenliikuista ymmärtää :D


Paita sai piristykseksi valkoiset tuplahihat. Olisin keltaisiksi ne halunnut mutta sitäpä ei kaapissa enää tarpeeksi ollutkaan. Hihat näyttää lyhkäsiltä, mutta mitä sen väliä jos paita jää vain kaappia täyttämään.. Luulen että tuokin jossain kohtaa päälle menee kuitenkin, eipä nyt vielä pitkähihaisia tarvitakkaan. 

Kangas Majapuusta, resori ja valkoinen trikoo Hannan Kankaasta. Kaava Ottobren peruspaitakaava 301 koossa 110 cm. 

Kanssaompelijoiden kehujen perusteella piti minunkin mennä Lidliin, kauppaan jossa en ole varmaan kolmeen-neljään vuoteen käynyt, ja ostaa leimasin. Sillä saa kätevästi nimikoitua ainakin hoitoa varten vaatteet. Leimasin useamman nimen samalla kertaa puuvillanauhaan, ja läiskin niitä vaatteisiin sitä mukaa kun vaatetta valmistuu. 


Ou nou, kirahvi on mennyt iiiihan sekaisin!

Ikasyrin salaisesta paketista tuli ihanaa Paapiin Anniina Isokankaan suunnittelemaa kirahvi-jerseytä. Ihana pehmeä luomutrikoo, joka ei sytyttänyt minulla pätkääkään. Omat pojat on tuolle kankaalle jo ihan liian isoja, mutta kun olen sen päätöksen tehnyt joskus, että kaikista salaisista kankaista on ommeltava jotain, niin siskon poika saa jälleen kerran kärsiä kummitätinsä päähänpistosta. 

Kaavana Ottobren peruspaitakaava 301, koko 92 cm, pituus koosta 98 kun pojalla on pitkä selkä ja paidoissa ei kuulemma meinaa pituus riittää. 


Nyt oli laiskaakin laiskempi ompelija, eikä jaksanut edes korjata helmakäänteen mutkaa. Ei se käytössä erotu kuitenkaan, toisin kuin tuossa seuraavassa kuvassa. Oikein paistaa silmään..


Mutta mitä tapahtui kirahville (tai bambille, siksi minä sitä olen koko ajan puhutellut)? Silmät harittaa niinkuin rankemmankin viikonlopun jäljiltä. Ennen silitystä silmät oli ihan satavarmasti oikealla paikalla.. 

Silmät ja muukin kuvavärkki on Pikku Piltistä tilattu, ja resori tutusti jo Hannan Kankaasta

No, kangasta jäi vielä reilusti seuraavaa kokeilua odottamaan. Inspiraatiota odotellessa siis ;)

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Koulun alku lähestyy, sarjatuotantoa osa 3

Vielä vähän sarjatuotantoa teemalla sauma silloin, toinen tällöin kun remontilta ehtii. Aikaa on mennyt melkolailla kaksi viikkoa kun ei vaan ole ehtinyt ommella. Viimeisen sauman, tai siis vetoketjun ompelin tänään paikoilleen aamukuudelta ennen töihin lähtöä. Käyttäjät viettävät aikaa isänsä kanssa joten sovituskuvia ei ole nyt tiedossa. Hyvällä tuurilla saatan muistaa asian vielä ensi viikolla kun tulevat kotiin ;) .

Pojille huppareita koossa 134 cm ja 116 cm. Kaavana pohjalla Be Careful Out There jos oikein muistan, tai saman Ottobren toinen vastaava. Pikkusen muokkasin mutta enää en muista edes että mistä. Mitä nyt ullakon aarteisiin tein taskua ja vetskarit tietty alas asti. 


Lohikäärmeneulos Majapuulta, hupun vuoren yksivärinen trikoo ja resorit Hannan Kankaasta. Tämä huppari menee esikoiselle, toivotaan nyt että kolmasluokkalainen tuon kouluunkin vielä kelpuuttaa. Tahtoo olla jo vähän turhan kranttu välillä ;) . 


Yläpuolella hupparit molemmille sankareille. Sininen isommalle ja punainen pienemmälle. Kankaat sinistä taskuresoria lukuunottamatta Hannan Kankaasta, sininen resorisuikale oli mummun jemmaamia resoripätkiä, riitti just ja just tuohon taskun suuhun :) . Vetskarit paikallisesta pienestä kangaskaupasta. Isompaankin oli tarkoitus laittaa ristiin valkoinen ja musta vetskari, mutta vaikka samanpituisina ne ostin, ja saman merkkisiäkin ovat, oli pituudessa silti sen verran suuri ero, että päädyin kokomustaan. Ehkä se isommalle uppoaakin paremmin noin. 

Poikaset on itse valinneet värit hupun vuoriin. Pienemmälle piti olla pinkkiä, kun ei sitä ollut, oli seuraava toive violetti. Sitäkään ei ollut, niin poika tyytyi punaiseen. Isompi olisi halunnut vihreää, mutta lime ei kelvannut niin sininen oli viimeinen minkä kelpuutti. Onneksi tuo resorin pala mummun pussukasta löytyi :) 



maanantai 1. heinäkuuta 2013

Sarjatuotantoa, osa 2

Pojan paitapulma ei ratkennut vielä. Oma vaatekaappi sen sijaan sai täydennystä kolmen hihattoman topin verran. Kaava on oma hyväksi moneen kertaan havaittu. Näissä riittää pituuskin jo vaikka paita rullaantuiski vyötäröltä ;) . 


Sienikangas kotiutunut jossain ylläripaketissa enkä meinannut keksiä sille mitään käyttöä, muut Fabriinasta. Resorit luonnollisesti Hannan Kankaasta, mistäs muualtakaan.


Tämän sovitusräpsäisyn takaa löytyy esikoinen, joten äitylin pää ei nyt ihan kokonaan näy ja ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa :D Poseerauskaverina kuopus kaikenkirjavissa kuteissaan.