torstai 14. helmikuuta 2013

Joskus on vaan mahdotonta vastustaa kiusausta

Täällä kudotaan nyt mattoja. Oikeita räsymattoja. Äiti toi tullessaan lakanan, se on peräisin minun enon vaimolta. Aivan ihana. Ei edes liian ohut vaatteeksi. En voinut vastustaa kiusausta. 

Otin sakset käteen ja saksin, ompelin, silitin ja ompelin. Ja ai että, tästä tuli kyllä varsin herttainen liivimekko. Tässä on vain yksi vika. Ei ole käyttäjää. Saatanpa arpoa sen jollekkin joskus, tai ehkä myyn, tai mitä jos annankin kummilapselle, tai jollekkin muulle sukulaisen muksulle. Hetken se viettää nyt kuitenkin ompeluhuoneessa katonrajassa hengarissa ihasteltavana. 


Kaava oma, koko ehkä jotain 110cm. 

Ja onneksi tätä kangasta jäi vielä moneen muuhunkin vaatteeseen :D . Matonkuteet eivät tuohon yhteen lakanaan lopu, yhden sortin terapiaa niidenkin leikkaaminen..

1 kommentti:

  1. Mä katsoin jo pikkukuvasta, että onpas kaunis mekko! Ja sit muistin, et mullahan on tota samaa kangasta pussilakanana kaapissa! :) Voi olla, että sille lakanalle käy samoin ku sulla. ;)

    VastaaPoista