sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Joskus se vaan on vähän hankalampaa..

Tarina menee niin, että isommalle pojalle ei oikein enää kelpaa mikään äidin ompelus. Uusimmassa Ottobressa oli kuitenkin niin kiva kaava, Manni, että se yhdistettynä Kalajoen Kankaasta löytyneeseen Hilcon ohkaiseen collegeen oli pakko testata. 

Eilen meillä oli lanit. Kymmenkunta (en laskenut) naista ompelemassa saman katon alla, oli kivaa ja mulla työnalla kaksi Mannia, toinen isommalle ja toinen pienemmälle. 

Kangas ei ensinnäkään meinannut mitenkään riittää. Pienemmän paitaan kohtuudella, isommalle vähemmän. Ompelin ensin kahteen kertaan pienemmän paitaan vetoketjun päin mäntyä. Siis VÄÄRINPÄIN! En ymmärrä miten se voi onnistua, mutta onnistui se. Ja onnistui se sitten ajatuksen kanssa myös oikeinpäin. Sitten isomman paidan kimppuun. Olin jostain syystä saanut leikattua kauluksen väärinpäin taitteelta. Kerta se on ensimmäinen tuossakin. No, koska kangasta ei enää ollut, naps vaan ja sauma oikeaan paikkaan, ja vetoketjun ompeluun. Ompelin ensin sen ulommaisiin kappaleisiin kiinni, ja kas perhanaa, sekin oli väärin.. 

Että ratkojaa on eilen käytetty enemmän kuin ikinä. Kuopuksen paidassa kauluksen sisäosa on valkoista jerseytä, se on Ikasyriltä joskus kauan sitten tilattu ja esikoisella täytteenä ruskea college edellisten laniompelusten jämiä, tein silloin pojalle housuja. Resorit on omia varastoja, ei hajua mistä ja milloin

128 cm esikoisen paita

104cm kuopuksen paita

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti